Vedenkorkeus – mitä lukema tarkoittaa?

Mitä vedenkorkeus tarkoittaa?

Kun katson vedenkorkeuslukemaa, etsin sen vierestä korkeusjärjestelmän tunnuksen. Vedenpinnan korkeus ilmoitetaan suhteessa vertaustasoon. Siksi pelkkä lukuarvo ei vielä kerro minulle kaikkea: minun pitää tietää, mistä tasosta korkeus on ilmoitettu. Tämä on tärkein asia, jonka pidän mielessä vedenkorkeutta lukiessani.

Järvien ja jokien vedenkorkeuksissa on käytössä viisi korkeusjärjestelmää:

• N2000
• N60
• N43
• NN
• LN

Suositeltu järjestelmä on N2000. Meriveden korkeutta Ilmatieteen laitos esittää sekä N2000-järjestelmässä että teoreettiseen keskiveteen verrattuna. Sama sana, vedenkorkeus, voi siis tulla vastaan eri vertaustasoihin liitettynä.

Minä erotan lukemisessa toisistaan nämä asiat:

• Onko kyse järven, joen vai meren vedenkorkeudesta?
• Mihin korkeusjärjestelmään lukema perustuu?
• Onko kyse mitatusta havainnosta vai ennusteesta?

Pidän myös vedenkorkeuden ja säävaroitukset erillisinä aiheina. Korkeuslukeman ymmärtäminen alkaa sen vertaustasosta, ei siitä, miltä numero ensi silmäyksellä näyttää. En käsittele eri järjestelmissä ilmoitettuja korkeuksia suoraan samanlaisina lukuina.

Ensin tarkistan tunnuksen, vasta sitten vertaan. Näin en sekoita järjestelmien välistä eroa vedenpinnan muutokseen. Minulle tämä tarkistus on lukemisen lähtökohta, ei pieni lisätieto.

Kuka mittaa järvien, jokien ja meren vedenkorkeutta?

Suomen ympäristökeskus Syke vastaa järvien ja jokien vedenkorkeuden seurannasta Suomessa. Syken ja elinvoimakeskusten ensimmäisen luokan seurantaverkkoon kuuluu 240 vedenkorkeusasemaa. Kun luen sisävesien mittauksista, pidän tämän verkoston erillään rannikon meriveden mittauksista.

Vedenkorkeuden mittalaitteet ovat paineantureita. Useimmat tekevät mittauksen 15 minuutin välein ja lähettävät mitatut arvot Syken tietokantaan tunnin välein. Mittausväli ja tietojen lähetysväli eivät siis tarkoita samaa asiaa. Minulle tämä on konkreettinen muistutus siitä, että mittaaminen ja mittaustiedon välittäminen ovat eri vaiheita.

Meriveden korkeutta mittaa Ilmatieteen laitos. Sen ylläpitämässä rannikon verkostossa on 14 mareografia. Mareografi tarkoittaa laitetta, joka mittaa meren vedenkorkeutta jatkuvasti. Merenpinnan mittaus aloitettiin Hangossa vuonna 1887 ja Helsingissä vuonna 1904.

Erotan siis mielessäni sekä vesistön että mittaajan: järvet ja joet kuuluvat Syken seurantaan, rannikon merivesi Ilmatieteen laitoksen mittauksiin. Kun haluan lukea merellisistä aiheista laajemmin, siirryn aiheeseen merisää ja merivaroitukset.

Vedenkorkeutta tarkastellessani palaan silti samaan peruskysymykseen: mihin vertaustasoon mittaus on sidottu? Mittarin nimi tai mittausten pitkä historia ei korvaa tätä tietoa lukeman tulkinnassa.

N2000 ja N60: miksi korkeusjärjestelmällä on väliä?

N2000 on nykyinen suositeltu korkeusjärjestelmä. Sen nollataso on kiinteä, ja järjestelmä perustuu Suomen kolmanteen tarkkavaaitukseen. Lähtötasona on Amsterdamin nollataso NAP. Minulle olennainen käytännön asia on kiinteä vertaustaso: N2000 ei tarkoita vuosittain uudelleen laskettavaa keskiveden nollakohtaa.

N2000 vastaa maankohoamista vuonna 2000. Sen lähtöpiste sijaitsee Metsähovin tutkimusasemalla Kirkkonummella. N60 puolestaan on vanha kansallinen korkeusjärjestelmä, joka on korjattu maankohoamisella vuoden 1960 tasolle. Järjestelmien nimissä olevat luvut kuuluvat siis niiden määrittelyyn.

N2000-korkeudet eroavat aiemmin käytetyistä N60-korkeuksista 13–43 senttimetriä. Ero johtuu pääosin maankohoamisen korjauksesta. Maankohoaminen tarkoittaa maan hidasta nousua jääkauden jälkeen. En siksi tulkitse eri järjestelmien lukemien eroa sellaisenaan vedenpinnan nousuksi tai laskuksi.

Jos vertaan merkintöjä keskenään, tarkistan ensin, että niiden korkeusjärjestelmä on sama. En myöskään käytä yhtä yleistä korjauslukua N60- ja N2000-korkeuksien välillä, sillä niiden ero on annettu vaihteluvälinä.

Tunnuksen tarkistaminen on minulle yksinkertaisempi tapa aloittaa kuin pelkkien numeroiden rinnastaminen. Vedenkorkeuden yhteydessä lyhyt järjestelmätunnus kantaa paljon tietoa, vaikka katse tarttuisi ensin itse lukemaan. Siksi luen sen aina yhdessä korkeuden kanssa.

Teoreettinen keskivesi ja meriveden lukeman tulkinta

Teoreettinen keskivesi eli MW on vuoden keskimääräisen vedenkorkeuden ennuste eli odotusarvo. Sen nollakohta lasketaan vuosittain asemakohtaisesti. Nollakohta on suunnilleen kyseisen vuoden keskimääräinen vedenkorkeus. Se ei siis ole samalla tavalla kiinteä kuin N2000-järjestelmän nollataso.

Kun Ilmatieteen laitos esittää meriveden korkeuden molemmissa järjestelmissä, luen järjestelmätunnuksen osaksi lukemaa. N2000 kertoo korkeuden kiinteään vertaustasoon nähden. Teoreettiseen keskiveteen suhteutettu korkeus taas käyttää kyseiselle vuodelle ja asemalle laskettua nollakohtaa. Kyse ei ole kahdesta eri vedenpinnasta vaan eri vertailutavoista.

Minä pidän erillään myös teoreettisen keskiveden ja varsinaisen mittaushavainnon. Keskiveden odotusarvo kuvaa vuoden keskimääräistä korkeutta, kun taas mareografi mittaa vedenkorkeutta jatkuvasti. Sana keskivesi ei siis tarkoita yksittäistä mittarin havaintoa.

Kun luen pidemmän ajan vertailuja tai säätilastoja paikkakunnittain, kiinnitän huomiota siihen, mitä oikeastaan verrataan. Vedenkorkeudessa tarkistan erityisesti järjestelmän sekä teoreettisen keskiveden yhteydessä vuoden ja aseman.

Näin pidän vuosittain lasketun vertaustason erillään kiinteästä nollatasosta. Minulle vedenkorkeuden ymmärtäminen ei ala mahdollisimman monesta numerosta, vaan siitä, että tiedän, mitä ilmoitettu lukema tarkoittaa.

Aiheeseen liittyy läheisesti myös ajokeli ja kelivaroitus.

Aiheeseen liittyy läheisesti myös siitepölytiedote.

Samaan kysymykseen liittyy veden lämpötila.

Tämän rinnalla kannattaa lukea metsäpalovaroitus.

Usein kysyttyä

Mistä vedenkorkeuden lukeman ymmärtäminen kannattaa aloittaa?

Tarkistan ensin korkeusjärjestelmän. Vedenkorkeus ilmoitetaan suhteessa vertaustasoon, joten esimerkiksi N2000- ja N60-lukemia ei pidä verrata suoraan keskenään.

Mitä eroa on N2000-järjestelmällä ja teoreettisella keskivedellä?

N2000-järjestelmän nollataso on kiinteä. Teoreettisen keskiveden eli MW:n nollakohta lasketaan vuosittain asemakohtaisesti, ja se on suunnilleen kyseisen vuoden keskimääräinen vedenkorkeus.

Kuinka usein järvien ja jokien vedenkorkeutta mitataan?

Useimmat vedenkorkeuden mittalaitteet tekevät mittauksen 15 minuutin välein. Ne lähettävät mitatut arvot Syken tietokantaan tunnin välein.