Sumu syntyy pienistä vesipisaroista

Mitä sumu on ja milloin se on utua?

Sumu on ilmassa leijuvia pieniä vesipisaroita. Minusta olennaisin tuntomerkki on näkyvyys: sumusta puhutaan, kun se jää alle kilometrin. Kyse ei siis ole vain siitä, näyttääkö maisema harmaalta, vaan siitä, kuinka kauas sen läpi näkee.

Sumupisaran halkaisija on noin 0,01 millimetriä eli millimetrin sadasosa. Pisarat ovat pienenpieniä, mutta niitä on niin paljon, että näkyvyys lyhenee. Sakeassa sumussa on vaikea nähdä edes sadan metrin päähän. Pidän tämän erillään sumun varsinaisesta rajasta: jo alle kilometrin näkyvyys riittää sumun määritelmään.

Kun näkyvyys on 1–10 kilometriä, ilmiön nimi on utu. Käytän siis sanoja sumu ja utu näkyvyyden perusteella, en saman asian vapaina nimityksinä. Ero auttaa ymmärtämään, mitä säätekstin sanalla tarkoitetaan.

Jos haluan palauttaa mieleen muitakin sään käsitteitä, siirryn aiheeseen sääilmiöt. Sumun kohdalla aloitan kuitenkin aina samasta kysymyksestä: puhutaanko ilmassa olevista pisaroista ja alle kilometrin näkyvyydestä?

Miten sumu syntyy? Eri sumutyypit

Sumun synty alkaa siitä, että näkymätön vesihöyry tiivistyy pisaroiksi. Tiivistyminen alkaa kosteuden lisääntyessä tai lämpötilan laskiessa. Minulle tämä on hyödyllinen ero: vesihöyry on näkymätöntä, mutta sumussa vesi on jo pieninä pisaroina ilmassa.

Ilmatieteen laitos erottaa neljä sumutyyppiä. Niiden nimet kertovat erilaisista syntytavoista. Opettelen ne mieluummin tapahtumina kuin pelkkänä nimiluettelona:

• Säteilysumu: jäähtyvä maanpinta jäähdyttää myös ilmaa. Muistan tämän maanpinnan jäähtymisestä.
• Siirtymäsumu: lämmin ilma jäähtyy kylmässä ympäristössä. Tästä käytetään myös nimeä advektiosumu.
• Sekoitussumu: kylmä ja kostea ilma sekoittuvat. Nimi viittaa juuri tähän sekoittumiseen.
• Haihtumissumu: lämmin vesipinta haihduttaa paljon vesihöyryä. Tässä huomioni kiinnittyy vesipintaan.

Pidän nimet erillään sumun näkyvyysrajasta. Sumutyyppi kertoo syntytavasta, kun taas alle kilometrin raja kertoo siitä, milloin ilmiötä kutsutaan sumuksi. Pelkkä sana sumu ei siis vielä kerro, mikä näistä syntytavoista on kyseessä.

Kovalla pakkasella voi syntyä myös jääkidesumua. Siksi en selitä kaikkea sumua vain yhdellä syntytavalla, vaikka perusmääritelmä pienistä vesipisaroista onkin hyvä lähtökohta käsitteen ymmärtämiseen.

Miten luen sumusta kertovaa säätekstiä?

Kun luen sumusta, erotan toisistaan määritelmän, syntytavan ja näkyvyyden. Ne vastaavat eri kysymyksiin: mitä ilmassa on, miten sumu syntyy ja kuinka kauas sen läpi näkee. Tämä järjestys auttaa minua pitämään käsitteet selvinä ilman, että jokainen sumutyyppi täytyy muistaa ulkoa.

Jos sana on säteilysumu, palaan jäähtyvään maanpintaan. Jos sana on haihtumissumu, palaan lämpimään vesipintaan ja siitä haihtuvaan vesihöyryyn. Näin nimi saa konkreettisen merkityksen. Syntytavan tunteminen ei kuitenkaan korvaa näkyvyyden käsitettä: sumun määritelmässä raja on edelleen alle kilometri.

Muita käsitteitä luen erikseen aiheista lämpötilainversio sekä halla ja hallavaroitus. En käytä niitä sumun toisina niminä, vaan pidän kunkin käsitteen omana asianaan.

Oma ilmapuntarini koskee ennusteeseen luottamista, ei sumun sakeutta. Sumun ymmärtämisessä tärkein muistettava asia on minulle yksinkertainen: ilmassa leijuu pieniä pisaroita ja näkyvyys jää alle kilometrin.

Aiheeseen liittyy läheisesti myös termiset vuodenajat.

Tämän rinnalla kannattaa lukea tykkylumi.

Usein kysyttyä

Mitä eroa on sumulla ja udulla?

Sumussa näkyvyys jää alle kilometrin. Udusta puhutaan, kun näkyvyys on 1–10 kilometriä. Itse erotan nämä sanat juuri näkyvyysrajan avulla.

Miten säteilysumu syntyy?

Säteilysumu syntyy, kun jäähtyvä maanpinta jäähdyttää myös ilmaa. Vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi. Muistan syntytavan siitä, että jäähtyminen alkaa maanpinnasta.